Valonpisaran touhuja

Meillä koirat toimittavat päivisin vahtitehtäviä aidatulla alueella ilmoittaen kulkijoista, oli ne sitten ihmisiä tai eläimiä. Yöt koirat nukkuvat milloin missäkin, välillä ulkona, välillä sisällä. Sisälle tullessaan koirat yleensä vain makoilevat väsyneinä päivän töistä. Päivittäin käymme lenkkeilemässä, joko tiellä tai metsässä ja koirani pitävät myös uimisesta. Lenkille lähdetään aina innolla ja vauhdikkaasti ja lenkit tuntuu olevan koirille päivän kohokohta.

Podhalanski on laumanvartija. Pidän tärkeänä, että Podhalanskille on tarjota rodunomaista työtä piha-aluetta tai kotieläimiä vahtien. Podhalanski ei sovellu vahtiominaisuuksien vuoksi elämään kerrostalossa ja rivitaloelämäkin saataa olla haasteellista, sen vuoksi Valonpisarat muuttavat ainoastaan omakotitaloon!

Koirien kanssa on käyty koirakoulussa ja treenailtu Nokian Palveluskoiraharrastajien ryhmissä. Nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti käydään erilaisissa koulutuksissa mielenvirkistykseksi. Podhalanski on oppivainen ja varsinkin pentuna helposti koulutettavissa.Koiran aikuistuttua juju on siinä, millä ihmeellä koiran saa tekemään ohjaajan haluamat asiat :) Lelut tai namit kun ei vedä vertoja maasta löytyneille hajuille, joita on huomattavasti mielenkiitoisempaa nuuhkia, kuin tehdä tylsiä ohjaajan pyytämiä temppuja. Välillä taas esitellään niitä taitoja niin, että ohjaaja ja sivusta katsojat ovat lentää pyllylleen. Podhalanski sopii moneen menoon ja harrastukseen, mutta vain huumorintajuiselle ja pitkäpinnaiselle ohjaajalle. Lempeä johdonmukaisuus ja oikean käytöksen vahvistaminen ovat parhaat keinot kouluttaa Podhalanskia, mutta kiellollakin on paikkansa.

Näyttelyissäkin aina silloin tällöin pyörähdellään. Näyttelyt on mukava harrastus, jossa pääsee näkemään muita rodun edustajia ja vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia.Podhalanskit ovat kuitenkin ensisijaisesti minulle työkoiria ja perheenjäseniä..