Jalostus

Valonpisaran kennelnimi on myönnetty minulle Heinäkuussa 2012. Pentueita suunnitellaan ja syntyy, mikäli koen, että yhdistelmä on erinomainen ja sillä on jotain annettavaa tälle rodulle. Podhalanskini olen alun perin ottanut hevostilaani vahtimaan, elämän muuttuessa hevosia minulla ei enää ole, mutta koirat ovat tulleet jäädäkseen. Jalostuksellisesti yhdistelmäni ovat pitkän harkinnan tulosta, jotta löytäisin parhaan mahdollisen parituskumppanin nartulleni.

Tavoitteeni kasvatustyössä on terve, hyvärakenteinen, rodunomaisen luonteen ja ulkonäön omaava Owczarek Podhalanski. Ulkonäkö on mielestäni ensimmäinen asia, josta voi tinkiä. Terveys ja luonne ovat koiran ja yhteiselon kannalta ne tärkeimmät asiat, enkä osaa nostaa kumpaakaan niistä toistaan tärkeämmäksi. Aggressiivisen tai huonohermoisen koiran kanssa eläminen on hankalaa ja haastavaa. Laumanvartijan kuuluu vahtia ja vaaran uhatessa sen täytyy myös pystyä toimimaan, sen fysiikan on oltava terve, jotta se kykenee tekemään sille tarkoitettua työtä. Sairas koira tuo omistajalle monenlaista surua ja rahanmenoa. Vähiten haittaa yhteisen elon kannalta on punertavasta nenästä, sentin liian lyhyestä hännästä tai liian vaaleista silmistä.

Yhtenä tärkeänä asiana rotua ja sen tulevaisuutta ajatellen on yrittää pitää geenipohja mahdollisimman laajana. Koska Owczarek Podhalanski on pienilukuinen rotu koko maailmassa, en näe syytä teettää uusintayhdistelmiä tai käyttää jalostukseen matadoriuroksia. Myös sukusiitos % tulee kiinnittää huomiota, koska korkea sukusiitos saattaa tuoda esiin suvussa piileviä sairauksia ja se pienentää jo valmiiksi pientä geenipohjaa entisestään. 6,25 %:n sukusiitos tarkoittaa serkusparitusta.